Luennon pääteemoina olivat narsismin määrittäminen kansan kielellä, psykiatriassa ja psykoterapiassa. Myös kehityksellistä näkökulmaa, sosiaalista vuorovaikutusta ja sen seurauksia käsiteltiin. Luennoitsija avasi ammattisanojen sisältöä ja peruskäsitteistöä sekä itse ammattinimikkeitä kuulijalle, joten luennon sisältö oli helposti ymmärrettävää.
Luonnoitsija kertoi narsismin kolmesta eritasoisesta määrittelytavasta. Kansankielellä narsismi on karkeasti luonnehdittuna itsekkyyttä, omahyväisyyttä ja lapsellista itsekeskeisyyttä. Lääketieteessä narsismi on kuitenkin sairausnimike eli diagnoosi. Psykoterapian määritelmä narsismista koostuu luonteen organisoitumisesta sietämättömiä ahdistuksia vastaan, joita saattavat olla mm. kateus ja huonommuuden tunne. Narsismi juontaa juurensa useimmiten lapsuuden tramoihin ja kasvuolosuhteisiin.
Narsismin diagnosointi on monimutkaista ja usein hankalaa, sillä esimerkiksi ihmisen arvostelukyky ja suhteellisuudentaju ovat muuttuvia ja kehittyviä ominaisuuksia. Myös sosiaalisen ja biologisen perimän erottelu toisistaan voi tuottaa hankaluuksia. Nuorilla ihmisillä luonne ei ole vielä täysin kiinteynyt, mikä hankaloittaa narsististen ihmisten erottamista terveestä itsetunnosta. Narsistisia piirteitä löytyy jokaisesta ihmisestä pienimuotoisesti, joka on täysin tervettä.
Narsismi on vaikea ja monimutkainen persoonallisuushäiriö, josta ei voi päästä eroon samalla tavalla kuin esimerkiksi näläntunteesta, mutta sitä voi oppia säätelemään ja hallitsemaan. Elämä narsismin kanssa on siis täysin mahdollista vaikkakin jokseenkin haastavaa.
 |
| Me ja itse luennoitsija Gustav Schulman. Kuva: Leena Päres-Schulman |
Emmi&Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti